Kansainvälisen etno-uskonnollisen sovittelukeskuksen lausunto Yhdistyneiden Kansakuntien ikääntymistä käsittelevän avoimen työryhmän 8. istunnon painopistekysymyksistä
Kansainvälinen etno-uskonnollisen sovittelun keskus (ICERM) on sitoutunut tukemaan kestävää rauhaa maissa ympäri maailmaa, ja olemme hyvin tietoisia vanhemmiemme panoksesta. ICERM on perustanut World Elders Forumin vain vanhimmille, perinteisille hallitsijoille/johtajille tai etnisten, uskonnollisten, yhteisön ja alkuperäiskansojen edustajille. Pyydämme osallistumaan niiltä, jotka ovat kokeneet hämmästyttäviä teknisiä, poliittisia ja sosiaalisia muutoksia. Tarvitsemme heidän apuaan näiden muutosten yhteensovittamisessa tavanomaisten lakien ja perinteiden kanssa. Etsimme heidän viisauttaan riitojen ratkaisemisessa rauhanomaisesti, konfliktien estämisessä, vuoropuhelun aloittamisessa ja muiden väkivallattomien konfliktien ratkaisumenetelmien rohkaisemisessa.
Kuitenkin, kun tutkimme vastauksia tämän istunnon erityisiin ohjaaviin kysymyksiin, on pettymys huomata, että Yhdysvalloissa, jossa organisaatiomme sijaitsee, on rajalliset näkemykset ikääntyneiden ihmisoikeuksista. Meillä on siviili- ja rikoslainsäädäntö suojellaksemme heitä fyysiseltä ja taloudelliselta hyväksikäytöltä. Meillä on lakeja, jotka auttavat heitä säilyttämään jonkin verran itsemääräämisoikeutta, vaikka he tarvitsevat huoltajia tai muita puhumaan heidän puolestaan rajoitetuissa asioissa, kuten terveydenhuoltoon tai taloudellisiin päätöksiin. Emme kuitenkaan ole tehneet paljon haastaaksemme sosiaalisia normeja, ylläpitääksemme ikääntyvien osallisuutta tai integroidaksemme eristyneitä uudelleen.
Ensin kokoamme kaikki yli 60-vuotiaat yhteen ryhmään, ikään kuin he olisivat kaikki samanlaisia. Voitteko kuvitella, että tekisimme sen kaikille alle 30-vuotiaille? Varakkaalla 80-vuotiaalla naisella Manhattanilla, jolla on pääsy terveydenhuoltoon ja moderniin lääketieteeseen, on selvästi erilaiset tarpeet kuin 65-vuotiaalla miehellä Iowassa. Aivan kuten pyrimme tunnistamaan, omaksumaan ja sovittamaan yhteen eri etnisistä ja uskonnollisista taustoista olevien ihmisten väliset erot, ICERM pyrkii tuomaan vanhimmat ja muut syrjäytyneet ihmiset heihin vaikuttaviin keskusteluihin. Emme ole unohtaneet, että se, mikä vaikuttaa meihin, vaikuttaa myös heihin. On totta, että meihin ei ehkä vaikuteta samalla tavalla, mutta kukin meistä vaikuttaa yksilöllisesti, ja jokainen kokemuksemme on pätevä. Meidän on varattava aikaa katsoaksemme iän pidemmälle, koska jollain tapaa myös syrjimme tällä perusteella ja jatkamme juuri niitä ongelmia, joita pyrimme ratkaisemaan.
Toiseksi Yhdysvalloissa suojelemme iäkkäitä ihmisiä syrjinnältä heidän vielä työskennellessään, mutta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden, terveydenhuollon ja sosiaalihuollon osalta näyttää olevan suostumus. Meillä on omat ennakkoluulomme heitä kohtaan, kun he eivät ole "tuottavia". Amerikkalaisten vammaisten laki suojelee heitä heidän fyysisten rajoitustensa pienentyessä ja heidän on navigoitava julkisissa tiloissa, mutta onko heillä riittävä terveydenhuolto ja sosiaalihuolto? Liian paljon riippuu tuloista, ja yli kolmasosa tai ikääntyvästä väestöstämme elää lähellä liittovaltion köyhyystasoa. Myöhemmille vuosille samalla rahoitussuunnitelmalla olevien lukumäärän odotetaan vain lisääntyvän ja silloin, kun myös varaudutaan työvoimapulaan.
Emme ole vakuuttuneita siitä, että lisälainsäädäntö muuttaisi suurta osaa ikääntyvien ihmisten syrjinnästä, emmekä usko, että se olisi laadittu perustuslakimme mukaisesti. Sovittelijoina ja ammattitaitoisina fasilitaattoreina näemme mahdollisuuden vuoropuheluun ja luovaan ongelmanratkaisuun, kun otetaan huomioon ikääntyvä väestö. Meillä on vielä paljon opittavaa monista erilaisista ihmisistä, jotka muodostavat tämän suuren osan maailman väestöstä. Ehkä nyt on aika kuunnella, tarkkailla ja tehdä yhteistyötä.
Kolmanneksi tarvitsemme lisää ohjelmia, jotka pitävät ikääntyvät ihmiset yhteydessä yhteisöihinsä. Siellä missä he ovat jo eristyneet, meidän on integroitava heidät uudelleen vapaaehtoistyön, mentoroinnin ja muiden ohjelmien avulla, jotka muistuttavat heitä heidän arvostaan ja kannustavat heidän jatkuvaan panokseensa, ei rangaistuksena vaan mahdollisuutena. Meillä on ohjelmia lapsille, jotka jäävät lapsiksi vasta 18 vuotta. Missä ovat vastaavat ohjelmat 60- ja 70-vuotiaille, joilla on myös 18 vuotta tai enemmän aikaa oppia ja kasvaa, varsinkin jos aikuisilla on usein enemmän tietoa ja kokemusta jaettavana kuin lapsilla 18-vuotiaana? En tarkoita sitä, että lasten koulutuksella ei olisi arvoa, mutta menetämme valtavia mahdollisuuksia, kun epäonnistumme myös vanhusten voimaannuttamisessa.
Kuten American Bar Association Liaison totesi kuudennessa istunnossa, "ikääntyneiden ihmisoikeuksia koskevan yleissopimuksen tulee olla muutakin kuin vain oikeuksien kokoamista ja määrittelemistä. Sen on myös muutettava ikääntymisen sosiaalista paradigmaa. (Mock, 2015). American Association for Retired Persons on samaa mieltä ja lisää: "Häiriyttämällä ikääntymistä - muuttamalla keskustelua siitä, mitä ikääntyminen tarkoittaa - voimme luoda ratkaisuja ja hyödyntää resursseja, jotka kehittävät työpaikkaa, laajentavat markkinoita ja muokkaavat yhteisöjämme." (Collett, 2017). Emme voi tehdä kaikkia näitä tehokkaasti, ennen kuin haastamme omat implisiittiset ennakkoluulomme ikääntymiseen, minkä teemme ammattitaitoisen fasilitoinnin avulla.
Nance L. Schick, Esq., Kansainvälisen etno-uskonnollisen sovittelukeskuksen pääedustaja Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa, New Yorkissa.
