Aseriisunta etnisen ja uskonnollisen sodan aikana: YK:n näkökulma

Kansainvälisen etno-uskonnollisen sovittelukeskuksen 2015. lokakuuta 10 New Yorkissa pidetyssä etnisten ja uskonnollisten konfliktien ratkaisua ja rauhanrakentamista käsittelevässä vuotuisessa kansainvälisessä konferenssissa 2015 pitämä kunniapuhe.

Kaiutin:

Curtis Raynold, sihteeri, aseistariisuntaasioiden pääsihteerin neuvottelukunta, Yhdistyneiden kansakuntien aseriisuntaasioiden toimisto, Yhdistyneiden kansakuntien päämaja, New York.

Minulla on suuri ilo olla täällä tänä aamuna puhuakseni teille Yhdistyneiden Kansakuntien työstä, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien aseidenriisuntaviraston (UNODA) työstä ja sen pyrkimyksistä käsitellä kaikkia aseellisen selkkauksen lähteitä näkökulmasta. aseistariisunnasta.

Kiitos Kansainväliselle etno-uskonnollisen sovittelukeskukselle (ICERM) tämän tärkeän konferenssin järjestämisestä. Se tapahtuu, kun juhlimme 70-vuotisjuhlaa Yhdistyneille Kansakunnille, jotka ovat olleet rauhanrakentamisen ja konfliktien ehkäisemisen eturintamassa kaikkialla maailmassa seitsemän vuosikymmenen ajan. Siksi me kiitämme sinun kaltaisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen väsymätöntä työtä vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseksi aseellisten konfliktien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi sekä ihmisten valistamiseksi etnisten ja uskontojen välisten konfliktien vaaroista.

Myös kansalaisjärjestöt ovat antaneet merkittävän panoksen aseriisunta-alalle, ja Yhdistyneiden Kansakuntien aseriisuntaasioiden toimisto on erityisen kiitollinen heidän työstään tässä asiassa.

Kuuden Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaoperaation veteraanina olen nähnyt ja tiedän aivan liian hyvin pitkäaikaiset yhteiskunnalliset, ympäristölliset ja taloudelliset vahingot, joita aseelliset konfliktit ovat aiheuttaneet monissa osissa maapalloa. Kuten me kaikki tiedämme, tällaisilla konflikteilla on useita perimmäisiä syitä, joista uskonto ja etnisyys ovat vain kaksi. Konfliktit voivat laukaista myös monet muut syyt, joihin on puututtava asianmukaisilla toimenpiteillä, jotka koskevat suoraan tiettyjä perimmäisiä syitä, mukaan lukien uskonnolliset ja etniset syyt.

Kollegoillani poliittisten asioiden osastolla, erityisesti sovittelun tukiyksikössä, on valtuudet löytää asianmukaisia ​​toimenpiteitä kaikenlaisten konfliktien perimmäisten syiden ratkaisemiseksi, ja he ovat käyttäneet laajan valikoiman resursseja monilla konfliktialueilla. suuri tehokkuus. Vaikka nämä toimet ovat joissakin tapauksissa erittäin tehokkaita, ne eivät itsessään riitä ratkaisemaan täysin kaikenlaisia ​​aseellisia selkkauksia. YK hyödyntää laajaa asiantuntemusta käsitelläkseen tehokkaasti aseellisia selkkauksia ja puuttuakseen niiden perimmäisiin syihin ja tuhoisiin seurauksiin.

Tässä suhteessa Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmän eri osastot tekevät yhteistyötä tuodakseen erikoisresurssinsa ja työvoimansa aseellisen konfliktin ongelman ratkaisemiseksi. Näitä osastoja ovat muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien aseriisuntaasioiden virasto, poliittisten asioiden osasto, rauhanturvaoperaatioiden osasto (DPKO), kenttäpalveluosasto (DFS) ja monet muut.

Tästä pääsen aseidenriisuntaviraston työhön ja sen rooliin aseellisten selkkausten ehkäisyssä ja ratkaisemisessa. Roolimme pohjimmiltaan yhteistoiminnassa on vähentää konflikteja ruokkivien aseiden ja ammusten saatavuutta. Tämän paneelikeskustelun aihe: "Aseriisunta etnisen ja uskonnollisen sodan aikana" näyttää viittaavan siihen, että aseistariisuntaan saattaisi olla erityinen lähestymistapa uskonnollisten ja etnisten konfliktien yhteydessä. Haluan tehdä heti aluksi selväksi: YK:n aseistariisuntavirasto ei tee eroa erilaisten aseellisten selkkausten välillä ja noudattaa yhtenäistä lähestymistapaa aseistariisuntamandaattinsa toteuttamisessa. Aseistariisunnan avulla toivomme vähentävämme kaikentyyppisten aseiden saatavuutta, jotka tällä hetkellä ruokkivat uskonnollisia, etnisiä ja muita konflikteja kaikkialla maailmassa.

Aseriisunta kaikkien konfliktien yhteydessä, olivat ne sitten etnisiä, uskonnollisia tai muuten käsittäneet pienaseiden, ammusten, räjähteiden sekä kevyiden ja raskaiden aseiden keräämistä, dokumentointia, valvontaa ja hävittämistä taistelijoiden taholta. Tavoitteena on vähentää ja viime kädessä eliminoida aseiden sääntelemätön saatavuus ja siten alentaa mahdollisuuksia kaikenlaisten konfliktien etenemiseen.

Toimistomme pyrkii tukemaan ja edistämään asevalvontasopimuksia, sillä näillä sopimuksilla on ollut ratkaiseva rooli konfliktien purkamisessa läpi aseriisunnan historian. Ne ovat toimineet luottamusta lisäävinä toimenpiteinä, jotka ovat tarjonneet sekä väylän että mahdollisuuden saada vastakkaiset voimat neuvottelupöytään.

Esimerkiksi asekauppasopimus ja toimintaohjelma ovat kaksi erittäin tärkeää välinettä, joita kansainvälinen yhteisö voi käyttää suojana tavanomaisten aseiden, joita niin usein käytetään etnisten ja uskonnollisten aseiden laitonta siirtoa, epävakauttavaa kerääntymistä ja väärinkäyttöä vastaan. ja muita konflikteja.

YK:n yleiskokouksen äskettäin hyväksymän asekauppasopimuksen tavoitteena on luoda mahdollisimman korkeat yhteiset kansainväliset standardit tavanomaisten aseiden kansainvälisen kaupan sääntelemiseksi sekä ehkäistä ja poistaa tavanomaisten aseiden laiton kauppa ja niiden väärinkäyttö. Toivotaan, että asekaupan lisääntyneen sääntelyn myötä saadaan aikaan suurempi rauha konfliktialueilla.

Kuten pääsihteeri äskettäin sanoi, "asekauppasopimus tarjoaa lupauksen rauhanomaisemmasta maailmasta ja poistaa räikeän moraalisen aukon kansainvälisessä oikeudessa.

Sen lisäksi, että se tukee asekauppasopimuksen hyväksymistä, YK:n aseidenriisuntavirasto valvoo pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan estämiseksi, torjumiseksi ja poistamiseksi sen kaikilta osiltaan liittyvää toimintaohjelmaa. Se on tärkeä Yhdistyneiden Kansakuntien tukema 1990-luvulla perustettu aloite pienaseiden ja kevyiden aseiden saatavuuden vähentämiseksi edistämällä erilaisia ​​asevalvontajärjestelmiä osallistujamaissa.

YK:n turvallisuusneuvostolla on myös keskeinen rooli aseistariisunnassa etnisten, uskonnollisten ja muiden konfliktien poistamiseksi. Elokuussa 2014 turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman terroritekojen kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle aiheuttamista uhista[1], jossa viitataan erityisesti ulkomaisten terroristitaistelijoiden aiheuttamaan uhkaan. Neuvosto vahvisti päätöksensä, jonka mukaan valtioiden olisi estettävä aseiden suora tai välillinen toimittaminen, myynti tai siirto Irakin ja Levantin islamilaisen valtion (ISIL), Al Nusrah Front -järjestölle (ANF) ja kaikille henkilöille, ryhmille, yrityksille ja Al-Qaidaan liittyvät tahot.[2]

Lopuksi olen pyrkinyt valaisemaan YK:n aseriisuntaviraston työtä ja aseistariisunnan kriittistä roolia etnisten, uskonnollisten ja muiden konfliktien ratkaisemisessa. Aseistariisunta, kuten olet ehkä jo ymmärtänyt, on vain osa yhtälöä. Työmme Yhdistyneissä Kansakunnissa etnisten, uskonnollisten ja muiden konfliktien lopettamiseksi on monien YK-järjestelmän osien yhteistä työtä. Vain hyödyntämällä YK-järjestelmän eri sektoreiden erikoisosaamista pystymme parhaiten käsittelemään uskonnollisten, etnisten ja muiden konfliktien perimmäisiä syitä tehokkaasti.

[1] S/RES/2171 (2014), 21. elokuuta 2014.

[2] S/RES/2170 (2014), op 10.

Jaa:

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Uskonnot Igbolandissa: monipuolistaminen, merkitys ja kuuluminen

Uskonto on yksi sosioekonomisista ilmiöistä, jolla on kiistattomasti vaikutuksia ihmiskuntaan kaikkialla maailmassa. Niin pyhältä kuin se näyttääkin, uskonto ei ole vain tärkeä minkä tahansa alkuperäisväestön olemassaolon ymmärtämiselle, vaan sillä on myös poliittista merkitystä etnisissä ja kehityskonteksteissa. Historiallisia ja etnografisia todisteita uskonnon ilmiön erilaisista ilmenemismuodoista ja nimikkeistä on runsaasti. Igbo-kansakunta Etelä-Nigeriassa, molemmin puolin Niger-jokea, on yksi Afrikan suurimmista mustien yrittäjyyskulttuuriryhmistä, jolla on erehtymätön uskonnollinen kiihko, joka liittyy kestävään kehitykseen ja etnisiin vuorovaikutuksiin perinteisten rajojen sisällä. Mutta Igbolandin uskonnollinen maisema muuttuu jatkuvasti. Vuoteen 1840 asti igbojen hallitseva uskonto oli alkuperäiskansojen tai perinteinen uskonto. Alle kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kun kristillinen lähetystyö aloitti alueella, vapautui uusi voima, joka lopulta muotoili uudelleen alueen alkuperäiskansojen uskonnollisen maiseman. Kristinusko kasvoi kääpiöimään jälkimmäisen ylivallan. Ennen kristinuskon satavuotisjuhlavuotta Igbolannissa islam ja muut vähemmän hegemoniset uskonnot nousivat kilpailemaan alkuperäiskansojen igbouskontoja ja kristinuskoa vastaan. Tämä artikkeli seuraa uskonnollista monimuotoisuutta ja sen toiminnallista merkitystä harmonisen kehityksen kannalta Igbolannissa. Se kerää tiedot julkaistuista teoksista, haastatteluista ja esineistä. Se väittää, että kun uusia uskontoja ilmaantuu, Igbo-uskonnollinen maisema jatkaa monipuolistumista ja/tai sopeutumista joko olemassa olevien ja nousevien uskontojen joukossa olevaan inklusiivisuuteen tai eksklusiivisuuteen igbojen selviytymisen vuoksi.

Jaa:

Kääntyminen islamiin ja etniseen nationalismiin Malesiassa

Tämä artikkeli on osa laajempaa tutkimusprojektia, joka keskittyy etnisen malaijilaisen nationalismin ja ylivallan nousuun Malesiassa. Vaikka etnisen malaijilaisen nationalismin nousu voidaan johtua useista tekijöistä, tässä artikkelissa keskitytään erityisesti Malesian islamilaisen muunnoslakiin ja siihen, onko se vahvistanut etnistä malaijilaista ylivaltaa vai ei. Malesia on monietninen ja moniuskontoinen maa, joka itsenäistyi briteistä vuonna 1957. Malaijat, jotka ovat suurin etninen ryhmä, ovat aina pitäneet islamin uskontoa osana identiteettiään, mikä erottaa heidät muista etnisistä ryhmistä, jotka tuotiin maahan Britannian siirtomaavallan aikana. Vaikka islam on virallinen uskonto, perustuslaki sallii muiden kuin malaijilaisten malesialaisten, nimittäin etnisten kiinalaisten ja intialaisten, harjoittaa rauhanomaisesti muita uskontoja. Malesiassa muslimien avioliittoja säätelevä islamilainen laki on kuitenkin velvoittanut ei-muslimien kääntymään islamiin, jos he haluavat mennä naimisiin muslimien kanssa. Tässä artikkelissa väitän, että islamilaista käännöslakia on käytetty työkaluna vahvistamaan Malesiassa etnistä malaijilaista nationalismia. Alustavat tiedot kerättiin muiden kuin malaijilaisten kanssa naimisissa olevien malaijilaisten muslimien haastattelujen perusteella. Tulokset ovat osoittaneet, että suurin osa malaijilaisista haastatelluista pitää islamiin kääntymistä niin välttämättömänä kuin islamilainen uskonto ja osavaltion laki edellyttävät. Lisäksi he eivät myöskään näe mitään syytä, miksi ei-malaijat vastustaisivat kääntymistä islamiin, sillä avioliitossa lapsia pidetään automaattisesti malaijilaisina perustuslain mukaan, mikä sisältää myös aseman ja etuoikeudet. Islamiin kääntyneiden ei-malaijien näkemykset perustuivat toissijaisiin haastatteluihin, joita muut tutkijat ovat tehneet. Koska muslimina oleminen liittyy malaijilaisuuteen, monet muut kuin malaijilaiset, jotka kääntyivät, kokevat, että heiltä on ryöstetty uskonnollinen ja etninen identiteetti, ja heidän painostuksensa omaksua etninen malaijilainen kulttuuri. Vaikka muuntolain muuttaminen saattaa olla vaikeaa, avoin uskontojen välinen vuoropuhelu kouluissa ja julkisella sektorilla saattaa olla ensimmäinen askel tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Jaa: