Kulttuuri ja konfliktien ratkaisu: Mitä tapahtuu, kun matalakontekstinen kulttuuri ja korkean kontekstin kulttuuri törmäävät?

Tiivistelmä:

Tämän esseen tavoitteena on pohtia kriittisesti ja syvällisesti tärkeimpiä teemoja, oivalluksia ja kysymyksiä kulttuurin, konfliktien ja konfliktien ratkaisun lähestymistavoista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi essee etsii vastauksia neljään asiaankuuluvaan kysymykseen: Mikä on kulttuurin paikka konflikteissa ja konfliktien ratkaisussa? Mitä erilaisia ​​kulttuurikäsitteitä konfliktinratkaisukirjallisuudessa on, ja miten ne eroavat toisistaan ​​tai ovat samankaltaisia? Mitä tapahtuu, kun matalakontekstikulttuuri ja korkean kontekstin kulttuuri törmäävät? Toisin sanoen, kuinka John Kerryn 23. elokuuta 2016 Nigerian diplomaattivierailusta saadut opetukset voisivat muokata ymmärrystämme kulttuurista, konflikteista ja konfliktien ratkaisusta? Lopuksi esseessä suositellaan käytännön oppitunteja kulttuurien tai kulttuurien väliseen neuvotteluun, sovitteluun ja muihin konfliktinratkaisumuotoihin.

Lue tai lataa koko paperi:

Ugorji, Basil (2017). Kulttuuri ja konfliktien ratkaisu: Mitä tapahtuu, kun matalakontekstinen kulttuuri ja korkean kontekstin kulttuuri törmäävät?

Journal of Living Together, 4-5 (1), s. 118-135, 2017, ISSN: 2373-6615 (painettu); 2373-6631 (Verkossa).

@Artikkeli{Ugorji2017
Title = {Kulttuuri ja konfliktien ratkaisu: Mitä tapahtuu, kun matalakontekstinen kulttuuri ja korkeakontekstinen kulttuuri törmäävät?}
Kirjailija = {Basil Ugorji}
URL-osoite = {https://icermediation.org/low-context-culture-and-high-context-culture/}
ISSN = {2373-6615 (tulostettu); 2373-6631 (Verkossa)}
Vuosi = {2017}
Päivämäärä = {2017-12-18}
IssueTitle = {Eläkää yhdessä rauhassa ja harmoniassa}
Journal = {Journal of Living Together}
Äänenvoimakkuus = {4-5}
Numero = {1}
Sivut = {118-135}
Julkaisija = {Kansainvälinen etno-uskonnollisen sovittelun keskus}
Osoite = {Mount Vernon, New York}
Painos = {2017}.

Jaa:

Aiheeseen liittyvät artikkelit

COVID-19, 2020 vaurauden evankeliumi ja usko profeetallisiin kirkkoihin Nigeriassa: näkökulmien uudelleen sijoittaminen

Koronaviruspandemia oli tuhoisa myrskypilvi hopeisella vuorauksella. Se yllätti maailman ja jätti jälkeensä sekavia tekoja ja reaktioita. COVID-19 Nigeriassa jäi historiaan kansanterveyskriisinä, joka laukaisi uskonnollisen renessanssin. Se ravisteli Nigerian terveydenhuoltojärjestelmää ja profeetallisia seurakuntia perustaitoonsa. Tämä artikkeli tekee ongelmaksi joulukuun 2019 vaurausprofetian epäonnistumisen vuodelle 2020. Historiallisen tutkimusmenetelmän avulla se vahvistaa primaarisia ja toissijaisia ​​tietoja osoittaakseen epäonnistuneen vuoden 2020 vaurausevankeliumin vaikutuksen sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja uskoon profeetallisiin kirkkoihin. Se toteaa, että kaikista Nigeriassa toimivista järjestäytyneistä uskonnoista profeetalliset kirkot ovat houkuttelevimpia. Ennen COVID-19:ää he olivat arvostettuja parantamiskeskuksia, näkijöitä ja pahan ikeen katkaisijoita. Ja usko heidän profetioidensa voimaan oli vahvaa ja horjumatonta. Joulukuun 31. päivänä 2019 sekä uskolliset että epäsäännölliset kristityt sopivat treffeille profeettojen ja pastorien kanssa saadakseen uudenvuoden profeetallisia viestejä. He rukoilivat tiensä vuoteen 2020 heittäen ja torjuen kaikki oletetut pahan voimat, jotka estettiin heidän vaurauteensa. He kylvivät siemeniä uhreilla ja kymmenyksillä tukeakseen uskoaan. Tästä johtuen pandemian aikana jotkut profeetallisten kirkkojen uskolliset risteilivät sen profeetallisen harhan alla, että Jeesuksen veren peittäminen rakentaa immuniteettia ja rokotusta COVID-19:ää vastaan. Erittäin profeetallisessa ympäristössä jotkut nigerialaiset ihmettelevät: miksi kukaan profeetta ei nähnyt COVID-19:n tulevan? Miksi he eivät pystyneet parantamaan yhtään COVID-19-potilasta? Nämä ajatukset muuttavat uskomuksia profeetallisissa seurakunnissa Nigeriassa.

Jaa:

Uskonnot Igbolandissa: monipuolistaminen, merkitys ja kuuluminen

Uskonto on yksi sosioekonomisista ilmiöistä, jolla on kiistattomasti vaikutuksia ihmiskuntaan kaikkialla maailmassa. Niin pyhältä kuin se näyttääkin, uskonto ei ole vain tärkeä minkä tahansa alkuperäisväestön olemassaolon ymmärtämiselle, vaan sillä on myös poliittista merkitystä etnisissä ja kehityskonteksteissa. Historiallisia ja etnografisia todisteita uskonnon ilmiön erilaisista ilmenemismuodoista ja nimikkeistä on runsaasti. Igbo-kansakunta Etelä-Nigeriassa, molemmin puolin Niger-jokea, on yksi Afrikan suurimmista mustien yrittäjyyskulttuuriryhmistä, jolla on erehtymätön uskonnollinen kiihko, joka liittyy kestävään kehitykseen ja etnisiin vuorovaikutuksiin perinteisten rajojen sisällä. Mutta Igbolandin uskonnollinen maisema muuttuu jatkuvasti. Vuoteen 1840 asti igbojen hallitseva uskonto oli alkuperäiskansojen tai perinteinen uskonto. Alle kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kun kristillinen lähetystyö aloitti alueella, vapautui uusi voima, joka lopulta muotoili uudelleen alueen alkuperäiskansojen uskonnollisen maiseman. Kristinusko kasvoi kääpiöimään jälkimmäisen ylivallan. Ennen kristinuskon satavuotisjuhlavuotta Igbolannissa islam ja muut vähemmän hegemoniset uskonnot nousivat kilpailemaan alkuperäiskansojen igbouskontoja ja kristinuskoa vastaan. Tämä artikkeli seuraa uskonnollista monimuotoisuutta ja sen toiminnallista merkitystä harmonisen kehityksen kannalta Igbolannissa. Se kerää tiedot julkaistuista teoksista, haastatteluista ja esineistä. Se väittää, että kun uusia uskontoja ilmaantuu, Igbo-uskonnollinen maisema jatkaa monipuolistumista ja/tai sopeutumista joko olemassa olevien ja nousevien uskontojen joukossa olevaan inklusiivisuuteen tai eksklusiivisuuteen igbojen selviytymisen vuoksi.

Jaa: