Nigerian ja Biafran välinen sota ja unohduksen politiikka: Piilotettujen kertomusten paljastamisen vaikutukset transformatiivisen oppimisen kautta

Tiivistelmä:

Biafran irtautumisesta Nigeriasta 30. toukokuuta 1967 syttynyttä Nigerian ja Biafran välistä sotaa (1967-1970), jossa kuoli arviolta 3 miljoonaa ihmistä, seurasi vuosikymmenien hiljaisuus ja historianopetuksen kielto. Demokratian tulo vuonna 1999 katalysoi kuitenkin tukahdutetun muiston paluuta yleiseen tietoisuuteen, jota seurasi uusi agitaatio Biafran irtautumisen puolesta Nigeriasta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko Nigerian ja Biafran sodan historian transformatiivisella oppimisella merkittävä vaikutus Biafran-syntyperää olevien Nigerian kansalaisten konfliktien hallintatyyliin koskien jatkuvaa agitaatiota irtautumisen puolesta. Tiedon, muistin, unohtamisen, historian ja transformatiivisen oppimisen teorioihin pohjautuen ja ex post facto -tutkimusta hyödyntäen 320 osallistujaa valittiin satunnaisesti igboetnisestä ryhmästä Nigerian kaakkoisosavaltioissa osallistumaan transformatiivisiin oppimistoimintoihin, joissa keskityttiin Nigerian ja Biafran sodan sekä Transformative Learning Surveyn (TLS) ja Thomas-Kilmann Conflict Mode Instrumentin (TKI) suorittaminen. Kerätyt tiedot analysoitiin kuvailevalla analyysillä ja johtopäätösten tilastollisilla testeillä. Tulokset osoittivat, että kun Nigerian ja Biafran sodan historian muuttava oppiminen lisääntyi, myös yhteistyö lisääntyi, kun taas aggressio väheni. Näistä havainnoista ilmeni kaksi vaikutusta: transformatiivinen oppiminen tehosti yhteistyötä ja vähensi aggressiota. Tämä transformatiivisen oppimisen uusi ymmärrys voisi auttaa käsitteellistämään transformatiivisen historiakasvatuksen teoriaa laajemmalla konfliktien ratkaisun alalla. Siksi tutkimuksessa suositellaan, että Nigerian ja Biafran sodan historian transformatiivista oppimista tulisi toteuttaa Nigerian kouluissa.

Lue tai lataa koko väitöskirja:

Ugorji, Basil (2022). Nigerian ja Biafran sota ja unohduksen politiikka: Piilotettujen kertomusten paljastamisen vaikutukset transformatiivisen oppimisen kautta. Väitöskirja. Nova Southeastern University. Haettu osoitteesta NSUWorks, College of Arts, Humanities and Social Sciences – Department of Conflict Resolution Studies. https://nsuworks.nova.edu/shss_dcar_etd/195.

Palkintopäivä: 2022
Asiakirjan tyyppi: Väitöskirja
Tutkinnon nimi: Filosofian tohtori (PhD)
Yliopisto: Nova Southeastern University
Laitos: Taiteiden, humanististen ja yhteiskuntatieteiden korkeakoulu – Konfliktinratkaisututkimuksen laitos
Neuvonantaja: Dr. Cheryl L. Duckworth
Komitean jäsenet: Dr. Elena P. Bastidas ja tri Ismael Muvingi

Jaa:

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Uskonnot Igbolandissa: monipuolistaminen, merkitys ja kuuluminen

Uskonto on yksi sosioekonomisista ilmiöistä, jolla on kiistattomasti vaikutuksia ihmiskuntaan kaikkialla maailmassa. Niin pyhältä kuin se näyttääkin, uskonto ei ole vain tärkeä minkä tahansa alkuperäisväestön olemassaolon ymmärtämiselle, vaan sillä on myös poliittista merkitystä etnisissä ja kehityskonteksteissa. Historiallisia ja etnografisia todisteita uskonnon ilmiön erilaisista ilmenemismuodoista ja nimikkeistä on runsaasti. Igbo-kansakunta Etelä-Nigeriassa, molemmin puolin Niger-jokea, on yksi Afrikan suurimmista mustien yrittäjyyskulttuuriryhmistä, jolla on erehtymätön uskonnollinen kiihko, joka liittyy kestävään kehitykseen ja etnisiin vuorovaikutuksiin perinteisten rajojen sisällä. Mutta Igbolandin uskonnollinen maisema muuttuu jatkuvasti. Vuoteen 1840 asti igbojen hallitseva uskonto oli alkuperäiskansojen tai perinteinen uskonto. Alle kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kun kristillinen lähetystyö aloitti alueella, vapautui uusi voima, joka lopulta muotoili uudelleen alueen alkuperäiskansojen uskonnollisen maiseman. Kristinusko kasvoi kääpiöimään jälkimmäisen ylivallan. Ennen kristinuskon satavuotisjuhlavuotta Igbolannissa islam ja muut vähemmän hegemoniset uskonnot nousivat kilpailemaan alkuperäiskansojen igbouskontoja ja kristinuskoa vastaan. Tämä artikkeli seuraa uskonnollista monimuotoisuutta ja sen toiminnallista merkitystä harmonisen kehityksen kannalta Igbolannissa. Se kerää tiedot julkaistuista teoksista, haastatteluista ja esineistä. Se väittää, että kun uusia uskontoja ilmaantuu, Igbo-uskonnollinen maisema jatkaa monipuolistumista ja/tai sopeutumista joko olemassa olevien ja nousevien uskontojen joukossa olevaan inklusiivisuuteen tai eksklusiivisuuteen igbojen selviytymisen vuoksi.

Jaa: