Uskonto ja konfliktit eri puolilla maailmaa: onko olemassa ratkaisua?

Uskonto ja konfliktit eri puolilla maailmaa: onko olemassa ratkaisua? ICERM Radio esitettiin torstaina 15. syyskuuta 2016 klo 2:XNUMX Eastern Time (New York).

ICERM-luentosarja

Teema: "Uskonto ja konfliktit eri puolilla maailmaa: onko olemassa ratkaisua?"

Vieras luennoitsija: Peter Ochs, Ph.D., Edgar Bronfman Modernin juutalaistieteen professori Virginian yliopistossa; ja (Abrahamic) Society for Scriptural Reasoning ja Global Covenant of Religions -yhdistyksen (kansalaisjärjestö, joka on omistautunut ottamaan hallituksen, uskonnolliset ja kansalaisyhteiskunnan virastot mukaan kattaviin lähestymistapoihin uskontoon liittyvien väkivaltaisten konfliktien vähentämiseen) perustaja.

Synopsis:

Viimeaikaiset uutisotsikot näyttävät antavan sekularisteille enemmän rohkeutta sanoa: "Me kerroimme teille niin!" Onko uskonto itsessään todella vaarallinen ihmiskunnalle? Vai onko länsimaisilla diplomaateilla kestänyt liian kauan tajuta, että uskonnolliset ryhmät eivät välttämättä toimi kuten muut yhteiskunnalliset ryhmät: että on olemassa uskonnollisia resursseja sekä rauhalle että konflikteille, että uskontojen ymmärtäminen vaatii erityistietoa ja että uudet hallitusliitot ja uskonnollisia ja kansalaisyhteiskunnan johtajia tarvitaan saamaan uskonnolliset ryhmät mukaan rauhan- ja konfliktien aikoina. Tämä luento esittelee "Global Covenant of Religions, Inc:n", uuden kansalaisjärjestön, joka on sitoutunut hyödyntämään uskonnollisia sekä hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan resursseja uskontoon liittyvän väkivallan vähentämiseksi….

Luennon pääpiirteet

esittely: Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että uskonto on todellakin merkittävä tekijä aseellisissa konflikteissa ympäri maailmaa. Aion puhua kanssasi rohkeasti. Kysyn 2 mahdottomalta vaikuttavaa kysymystä? Ja väitän myös vastaavan niihin: a) Onko uskonto itsessään todella vaarallinen ihmiskunnalle? Vastaan ​​kyllä. (b) Mutta onko uskontoon liittyvään väkivaltaan mitään ratkaisua? Vastaan ​​Kyllä on. Lisäksi minulla on tarpeeksi chutzpah ajatella, että voin kertoa teille, mikä on ratkaisu.

Luentoni on jaettu 6 suureen väitteeseen.

Vaatimus #1:  USKONTO on aina ollut VAARALLINEN, koska jokaisessa uskonnossa on perinteisesti ollut keino antaa yksittäisille ihmisille suora pääsy tietyn yhteiskunnan syvimpiin arvoihin. Kun sanon tämän, käytän termiä "arvot" viittaamaan keinoihin, joilla päästään suoraan käsiksi yhteiskunnan koossa pitäviin käyttäytymis- ja identiteetin sääntöihin ja jotka siten sitovat yhteiskunnan jäseniä toisiinsa..

Vaatimus #2: Toinen väitteeni on, että USKONTO ON JOPA VAARALLISEMPIA NYT, TÄNÄÄN

On monia syitä miksi, mutta uskon, että vahvin ja syvin syy on se, että moderni länsimainen sivilisaatio on vuosisatojen ajan yrittänyt kaikkensa kumota uskontojen voima elämässämme.

Mutta miksi nykyaikainen pyrkimys heikentää uskontoa tekisi uskonnosta vaarallisemman? Asian pitäisi olla päinvastoin! Tässä on 5-vaiheinen vastaukseni:

• Uskonto ei kadonnut.
• On tapahtunut aivovoiman ja kulttuurienergian tyhjennys pois lännen suurista uskonnoista, ja siksi pois niiden syvien arvon lähteiden huolellisesta hoidosta, jotka ovat edelleen siellä usein ilman valvontaa länsimaisen sivilisaation perustalla.
• Tämä tyhjennys tapahtui paitsi lännessä myös kolmannen maailman valtioissa, joita länsivallat kolonistivat 300 vuotta.
• 300 vuoden kolonialismin jälkeen uskonto pysyy vahvana seuraajiensa intohimossa sekä idässä että lännessä, mutta uskonto on myös alikehittynyt vuosisatojen keskeytyneen koulutuksen, jalostamisen ja huolenpidon vuoksi.  
• Päätelmäni on, että kun uskonnollinen koulutus ja oppiminen ja opettaminen on alikehittynyttä ja jalostamatonta, niin uskontojen perinteisesti vaalimat yhteiskunnalliset arvot ovat alikehittyneitä ja jalostamattomia ja uskonnollisten ryhmien jäsenet käyttäytyvät huonosti uusien haasteiden ja muutosten edessä.

Vaatimus #3: Kolmas väitteeni koskee sitä, miksi maailman suurvallat eivät ole onnistuneet ratkaisemaan uskontoon liittyviä sotia ja väkivaltaisia ​​konflikteja. Tässä on kolme todistetta tästä epäonnistumisesta.

• Länsimainen ulkoasiainyhteisö, mukaan lukien Yhdistyneet Kansakunnat, on vasta aivan hiljattain ottanut virallisesti huomioon erityisesti uskontoon liittyvien väkivaltaisten konfliktien maailmanlaajuisen lisääntymisen.
• Jerry Whiten, entisen apulaisulkoministerin, joka valvoi uutta ulkoministeriön toimistoa, joka keskittyi konfliktien vähentämiseen erityisesti uskontojen vähentämiseen, tarjoama analyysi:… Hän väittää, että näiden instituutioiden sponsoroinnin kautta tuhannet virastot nyt tehdä hyvää työtä kentällä, huolehtia uskontoon liittyvien konfliktien uhreista ja joissakin tapauksissa neuvotella uskontoon liittyvän väkivallan vähentämisestä. Hän lisää kuitenkin, että näillä instituutioilla ei ole ollut yleistä menestystä yksittäisen jatkuvan uskontoon liittyvän konfliktin pysäyttämisessä.
• Huolimatta valtion vallan heikkenemisestä monissa osissa maailmaa, suuret länsimaiset hallitukset ovat edelleen vahvimpia yksittäisiä tekijöitä, jotka reagoivat konflikteihin ympäri maailmaa. Mutta ulkopolitiikan johtajat, tutkijat ja agentit ja kaikki nämä hallitukset ovat perineet vuosisatoja vanhan oletuksen, jonka mukaan uskontojen ja uskonnollisten yhteisöjen huolellinen tutkiminen ei ole välttämätön väline ulkopolitiikan tutkimuksessa, politiikanteossa tai neuvotteluissa.

Vaatimus #4: Neljäs väitteeni on, että Ratkaisu vaatii jonkin verran uutta rauhanrakentamisen konseptia. Käsite on vain "hieman uusi", koska se on arkipäivää monissa kansanyhteisöissä ja monien muiden uskonnollisten ryhmien ja muiden perinteisten ryhmien sisällä. Se on kuitenkin "uusi", koska nykyajattelijat ovat pyrkineet riisumaan tämän yleisen viisauden pois muutaman abstraktin periaatteen hyväksi, jotka ovat hyödyllisiä, mutta vain silloin, kun ne on muotoiltu sopimaan jokaiseen konkreettisen rauhanrakentamisen kontekstiin. Tämän uuden konseptin mukaan:

• Emme tutki "uskontoa" yleisesti yleisenä inhimillisenä kokemuksena... Tutkimme tapaa, jolla yksittäiset konfliktiin osallistuvat ryhmät harjoittavat omaa paikallista vaihtelua tietyssä uskonnossa. Teemme tämän kuuntelemalla näiden ryhmien jäseniä kuvailemaan uskontoaan omin sanoin.
• Se, mitä tarkoitamme uskonnontutkimuksella, ei ole vain tietyn paikallisen ryhmän syvimpien arvojen tutkimusta; Se on myös tutkimus siitä, miten nämä arvot yhdistävät heidän taloudellisen, poliittisen ja yhteiskunnallisen käyttäytymisensä. Tämä on puuttunut konfliktien poliittisista analyyseistä tähän asti: huomio arvoihin, jotka koordinoivat ryhmän toiminnan kaikkia puolia, ja se, mitä me kutsumme "uskontoksi" viittaa kieliin ja käytäntöihin, joiden avulla useimmat paikalliset ei-länsimaiset ryhmät koordinoivat toimintaansa. arvot.

Vaatimus #5: Viides yleinen väitteeni on, että uuden kansainvälisen järjestön "The Global Covenant of Religions" -ohjelma havainnollistaa, kuinka rauhanrakentajat voisivat soveltaa tätä uutta käsitettä suunniteltaessa ja toteuttaessaan politiikkoja ja strategioita uskontoon liittyvien konfliktien ratkaisemiseksi ympäri maailmaa. GCR:n tutkimustavoitteita havainnollistavat Virginian yliopiston uuden tutkimusaloitteen ponnistelut: Uskonto, politiikka ja konfliktit (RPC). RPC arvontaa seuraavissa tiloissa:

• Vertailevat tutkimukset ovat ainoa keino havaita uskonnollisen käyttäytymisen malleja. Tiedekohtaiset analyysit, esimerkiksi taloustieteen tai politiikan tai edes uskonnontutkimuksen alalla, eivät löydä tällaisia ​​malleja. Mutta olemme havainneet, että kun vertaamme tällaisten analyysien tuloksia rinnakkain, voimme havaita uskontokohtaisia ​​ilmiöitä, jotka eivät näkyneet missään yksittäisissä raporteissa tai aineistoissa.
• Lähes kaikki on kielestä kiinni. Kieli ei ole vain merkityksien lähde. Se on myös sosiaalisen käyttäytymisen tai suorituskyvyn lähde. Suuri osa työstämme keskittyy uskonnollisiin konflikteihin osallistuvien ryhmien kielentutkimukseen.
• Alkuperäiskansat: Tehokkaimmat resurssit uskontoon liittyvien konfliktien tunnistamiseen ja korjaamiseen on hankittava konfliktin osapuolina olevista alkuperäiskansojen uskonnollisista ryhmistä.
• Uskonto ja tietotiede: Osa tutkimusohjelmastamme on laskennallista. Jotkut esimerkiksi talouden ja politiikan asiantuntijoista käyttävät laskennallisia työkaluja tunnistaakseen omat tietoalueensa. Tarvitsemme myös datatieteilijöiden apua yleisten selittävien malliemme rakentamiseen.  
• "Hearth-to-Hearth" -arvotutkimukset: Vastoin valistuksen oletuksia, vahvimmat resurssit uskontojen välisten konfliktien korjaamiseen eivät ole ulkopuolella, vaan syvällä kunkin uskonnollisen ryhmän kunnioittamissa suullisissa ja kirjallisissa lähteissä: se, mitä me kutsumme "tuleksi", jonka ympärille ryhmän jäsenet kokoontuvat.

Vaatimus #6: Kuudes ja viimeinen väitteeni on, että meillä on paikan päällä todisteita siitä, että Hearth-to-Hearth-arvotutkimukset voivat todella työskennellä houkutellakseen vastustavien ryhmien jäseniä syvään keskusteluun ja neuvotteluihin. Yksi esimerkki perustuu ”Raamatun päättelyn” tuloksiin: 25-vuotias. pyrkimys houkutella hyvin uskonnollisia muslimeja, juutalaisia ​​ja kristittyjä (ja viime aikoina Aasian uskontojen jäseniä) heidän hyvin erilaisten raamatullisten tekstiensä ja perinteidensä yhteiseen tutkimiseen.

Tohtori Peter Ochs on Edgar Bronfman modernin juutalaistieteen professori Virginian yliopistossa, jossa hän myös johtaa uskonnontutkimuksen jatko-ohjelmia "Raamattu, tulkinta ja käytäntö", monitieteinen lähestymistapa Abrahami-perinteisiin. Hän on yksi (Abrahamic) Society for Scriptural Reasoning ja Global Covenant of Religions -järjestön perustajista (kansalaisjärjestö, joka on omistautunut ottamaan hallituksen, uskonnolliset ja kansalaisyhteiskunnan virastot mukaan kokonaisvaltaisiin lähestymistapoihin uskontoon liittyvien väkivaltaisten konfliktien vähentämiseksi). Hän johtaa Virginian yliopiston uskonnon, politiikan ja konfliktien tutkimusaloitetta. Hänen julkaisunsa joukossa on 200 esseetä ja katsausta uskonnon ja konfliktien, juutalaisen filosofian ja teologian, amerikkalaisen filosofian ja juutalaisten, kristittyjen ja muslimien teologisesta dialogista. Hänen monia kirjojaan ovat muun muassa Toinen uskonpuhdistus: Postliberaalinen kristinusko ja juutalaiset; Peirce, Pragmatismi ja Raamatun logiikka; Vapaa kirkko ja Israelin liitto ja toimitettu osa, Crisis, Call and Leadership in the Abrahamic Traditions.